Uhanalainen vaellussiika, meän ”kesäsiika”

Takaisin

5
Kuva: Jaakko Heikkilä

Vaellussiian eli kesäsiian nousu on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut myöhäisemmäksi, ja keskikokokin on pienentynyt. WWF julistikin vaellussiian uhanalaiseksi vuonna 2010. Pohjanlahden siikasaalis koostuu hidaskasvuisesta ja pienikokoisesta karisiiasta ja nopeakasvuisemmasta vaellussiiasta. Karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Lähes kaikki vaellussiikakannat ovat istutusten varassa, ja myös luontaisesti lisääntyviä kantoja tuetaan istutuksin.

Suomen puolella Tornionjoki on ainoa joki, jossa on enemmässä määrin luonnontuotantoa. Siian on havaittu nousevan jopa noin Kattilakosken (Ylitornio) tienoille asti. Kutunousu tapahtuu kesällä, jolloin siikaa voidaan pyytää perinteisesti lippoamalla mm. Kukkolankoskella ja Matkakoskella rajan molemmin puolin, yleensä syyskuun puoleen väliin asti.

Siika kutee yleensä lokakuun ja marraskuun aikana, kun veden lämpötila laskee alle viiden asteen. Poikkeuksia kuitenkin on. On havaittu, että osa siioista voi kutea jo syyskuussa ja myöhäisimmät vasta joulukuussa. Mutta loka-marraskuu on tavallisin aika.

Merellä siiat kutevat noin 4-5 v ikäisinä. Pohjois-Suomessa siiat saavuttavat sukukypsyyden hieman myöhemmin, noin kaksi vuotta merisiikojen jälkeen. Osa siioista nousee jokiin kutemaan ja osa kutee meren tai järvien kareilla. Tyypillisesti pohja on hiekkaa tai soraa. Usein syvyys on kutualueilla 2-4 m. Mäti lepää talven yli joen pohjalla.

Siian poikaset kuoriutuvat keväällä jäidenlähdön tienoilla, kuten myös monien muiden syyskutuisten kalojen poikaset. Ne vaeltavat mereen pääosin kesäkuussa, ja viettävät syönnös/kasvuvaiheensa meressä. Siikojen syönnösvaellus voi ulottua Ahvenanmaalle saakka, ja kestää noin 3-5 vuotta. Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella siika saattaa jäädä verkon tai rysän saaliiksi, mutta jos se säilyy vapaana, se todennäköisesti palaa synnyinjoelleen.

elinkierto, uusiTornionlaakson kesäsiika tutkii, miten siika vaeltaa, mihin asti siika nousee, ja mitkä ovat merkittävimpiä kutualueita. Tutkimuksen pohjalta voidaan antaa suosituksia myös siian kestävään hallinnointiin.

Kesällä 2016 merkittyjen kalojen seurannassa on saatu jo viitteitä siikojen kutupaikoista.sommarsik-portrait-20-opacity

Linkki:  WWF kuluttajan kalaopas

Takaisin