Lippoaminen

Takaisin

Venelippous. Kuva Suomen kalakirjasto.
Venelippousta. Kuva: Suomen kalakirjasto.

Lippoaminen on vanha kalastustapa, jossa pitkävartisella lipolla pyydetään erityisesti siikaa. Lippousta voidaan pitää kalan kannalta pehmeänä pyyntitapana.  Lippousta harjoittavat kalastajat ovat useimmiten kylien vanhojen kantatilojen asukkaita tai jälkeläisiä. Joissakin kylissä myös muilla kyläläisillä on mahdollisuus lipota. Lippous tapahtuu koskissa ja voimakkaissa virtapaikoissa. Kukkolankoski, Matkakoski, Vuennonkoski ja Isonärä ovat lippoukseen soveltuvia koskia Tornionjoessa.

Matkakosken lippomies. Kuvaaja Jarno Niskala.
Matkakosken lippomies. Kuvaaja Jarno Niskala.

Lippous tapahtuu virtapaikoissa ja koskissa rannoilta, veneestä tai puusta rakennetuilta krenkuilta. Krenkut ovat laitureita tai siltoja, jotka mahdollistavat pääsyn lippopaikkoihin. Lippoa kuljetetaan vedessä myötävirtaan ja yritetään pyydystää kala pohjan kosteista eli suojaisen virran paikkoihin, joihin ne ovat pysähtyneet lepäämään noustessaan koskea ylöspäin. Siika on arka kala, joten lippoamisen täytyy tapahtua huomaamattomasti ja pehmeästi.
Kalastajat tuntevat tarkkaan lippopaikat. ”Sehän on tuo käsitunto, joka on lippouksessa. Pittää tulla tuntemhaan kuopat.” (Esko Leinonen, Kukkola)

Siianjako 1984. Kuva Suomen kalakirjasto.
Siianjako 1984. Kuva: Suomen kalakirjasto.

Osakkaat eri kylissä ovat liponneet parhaan siiannousun ajan vuoroissa. Vuorolippous on ikivanha järjestely, joka on rytmittänyt kalastuskylien elämää. Esimerkiksi Kukkolassa neljä kylän taloista lippoaa kerrallaan. Talojen järjestämät lippoajat ovat vuorossa vuorokauden, jonka jälkeen tulevat uudet kalastajat. Vuoron vaihtuessa tapahtuu myös siianjako, joka on ikivanha mielenkiintoinen toimitus. Siinä vuorokauden saalis jaetaan lippovuorossa oleville taloille sekä siikapäivyeen muille taloille.

Lippoajia vetää liponvarteen kalan lisäksi moni muukin asia. Näyttää, että kalastuksen alkaessa kyläyhteisö aivan kuin heräisi eloon. Koskikentillä on vilkasta kalastuskauden ajan, siellä jutellaan mukavia ja vietetään aikaa tuttujen kanssa. Lippoamisella koetaan myös monesti olevan mieltä rauhoittava vaikutus.

”Se kosken ääniki on jotenki semmonen rauhottava, sielä vois istua vain päiväkausia, aika mennee tosi nopeaa.” (Emilia Köpman, Matkakoski)

Takaisin