Eväitä tuleville polville

Takaisin

13

LIPONTEKOkurssilla kylät kohtasivat toisensa

456

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tornionlaakson Kesäsiika järjesti kevätkurssin, jossa opetettiin kaikille halukkaille lipontekoa. Kokoontumisia oli Suomen Karungissa, Ruotsin Korpikylässä ja Kukkolassa, Suomen Kukkolassa sekä Vojakkalassa. Kurssilla kohtasivat eri kylien liponteon mestarit ja vasta-alkajat. Kurssilaisia tuli monista jokivarren kylistä, etenkin Suomen ja Ruotsin Korpikylästä sekä Suomen Kukkolasta mutta myös muista kylistä. Ihmiset olivat innostuneet etenkin siitä, että pääsivät tapaamaan toisiaan välittämättä kylien rajoista ja keskustelemaan eri lippomalleista.

Lippo on hyvin vanha pyyntiväline. Lipon historiaa voi seurata niihin aikoihin, kun tänne jokivarteen tuli asukkaita. Pyyntivälineen eri malleilla ja materiaalivalinnoilla on ollut syynsä.
Vuosisatojen kokemus on osoittanut, millaisilla vehkeillä saa kalaa. Ennen lippo koottiin luonnonmateriaaleista, mm. varsi, hankonen sekä vemmel olivat puuta ja vempeleen päällystämiseen käytettiin nahkaa. Jotkut näistä vanhoista tekotavoista ovat vieläkin käytössä, mutta uusien materiaalien myötä lippo on myös muuttunut. Lippojen tekemiseen laaditaan tarkemmat ohjeet, mutta myös vanhat tekotavat on tärkeää saada tallennettua.

Kurssilla dokumentoitiin lipon valmistuksen vaiheita sekä myös suullista perimätietoa liittyen lipontekoon ja lippoukseen. Etenkin lipon koosta ja erilaisista solmuvaihtoehdoista käytiin kursseilla paljon keskustelua. Hyväksi liponkutojaksi tulee ajan kanssa. Kun oppii kutomisen alkeet, niin siitä on hyvä lähteä harjoittelemaan. Solmunteon oppiminen onkin keskeisimpiä oppeja, joita alkuvaiheessa pitää oppia. Tomas Erkki, yksi ohjaajista, totesi että ”alussa ei ole niin tärkeää, että saat hyvän valmiin lipon, sinun häätyy ensin opetella tekemään solmut ja silmät oikein”. Lipontekoa ohjasi kuusi kokenutta liponkutojaa eri kylistä. Kurssilaiset myös ohjasivat toisiaan.

Tavoitteena oli mukavan yhdessäolon toteuttaminen kylien ihmisten kesken sekä samalla kylille tärkeän oman perinnetiedon ylläpitäminen. Tässä onnistuttiin hyvin. Kurssi oli niin suosittu, että se jaettiin ilta- ja päiväryhmiin, koska kymmenet osallistujat eivät olisi mahtuneet kunnolla kylätaloihin. Monet antoivatkin hyvää palautetta siitä, että kokivat yhteisöllisyyttä molemmin puolin väylää.
2

(Kuvat: Panu Pohjola)

 

 

 

 

 

 

Takaisin